Väkivaltatyön koordinaattori Meri Ala-Huikku: Huoli-ilmoituksen tekeminen on ihmisestä välittämistä

Leena Kurikka

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen väkivaltatyön koordinaattori Meri Ala-Huikku tukee väkivallan ehkäisytyötä tekeviä ammattilaisia ja tapaa ajoittain itsekin väkivallan tekijöitä ja kokijoita. Ala-Huikku toivoo, että huoli-ilmoituksia tehtäisiin herkemmin.

– Kynnys niiden tekoon on madaltunut, mutta niitä pitäisi vielä enemmän tehdä, varsinkin jos parisuhteessa tai perheessä on väkivaltaa ja vielä suuremmalla syyllä, jos siihen yhdistyy joku muu sosiaalinen ongelma kuten päihdekäyttöä, jolloin väkivallan riski moninkertaistuu ja voi eskaloitua nopeasti. Yksityishenkilönäkään emme voi tuudittautua siihen, että kyllä niillä varmaan on joku asiakkuus tai joku muu hoitaa. Jos ongelma ei tule viranomaisten tietoon, emme pysty auttamaan. Ilmoituksen teko on ihmisestä välittämistä, hän painottaa.

Huoli-ilmoituksen voi tehdä nimettömänä hyvinvointialueen nettisivujen kautta.

– Meidän pitäisi aina hurrata siitä, kun joku tekee ilmoituksen ja asia tulee viranomaisten tietoon. Silloin me ollaan tehty jotain oikein. On paljon niitä, joista kukaan ei tiedä tai uskalla kertoa. Moni pelkää, että kohde voi päätellä kuka ilmoituksen on tehnyt. Särö ystävyyssuhteeseen painaa vaakakupissa vähemmän kuin se, että toinen on hengenvaarassa, hän jatkaa.

Jos väkivallan uhka on akuutti, tulee silloin soittaa hätäkeskukseen tai sosiaali- ja kriisipäivystyksen asiakasnumeroon.

Perhe- ja lähisuhdeväkivallasta näkyvissä on vain jäävuoren huippu. Väkivaltaan liittyvät huoli-ilmoitusten ja lastensuojeluilmoitusten määrät ovat lisääntyneet.

– Väkivalta tulee nyt paremmin näkyviin. Meillä tapetaan naisia enemmän kuin aiempina vuosina. Emme voi olla hiljaa tässä ajassa.

Ala-Huikku on hyvinvointialueiden varaedustajana naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisen Nape-toimikunnassa, jossa mukana ovat myös ministeriöt. Siellä mietitään kansallisia toimenpiteitä ja lainsäädännön uudistuksen tarpeita.

– Viime viikolla muotoilimme mitä väkivaltaan liittyviä asioita toivomme seuraavaan hallitusohjelmaan.

Hyvinvointialueet ovat nyt ensimmäistä kertaa vastuussa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisen toimenpiteistä, jotka liittyvät Istanbulin sopimukseen. Kyseessä on kahdeksanvuotinen kansallinen toimeenpanosuunnitelma. Istanbulin sopimus on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta ja Suomi on ratifioinut sen vuonna 2015.

Ala-Huikun työhön liittyy myös palveluketjujen rakentaminen. Väkivaltaa kokeneen lapsen palveluketju on valmis, siihen liitetään vielä alaikäisen seksuaaliväkivaltaa kokeneen palveluketju.

– Palveluketju on tehty asiakasnäkökulmasta. Asiakas näkee miten prosessi etenee, millaisia merkkejä pitää havainnoida lapsesta, mistä voi hakea apua jos nousee epäily oman lapsen kohdalla, mitä tukipalveluita on saatavilla. Tämä on ensimmäinen kokeilu miten meidän hoitoketjupohjat sopeutuvat moniviranomaisyhteistyöhön.

Lapsia ja nuoria koskettaa myös digitaalinen väkivalta. Heitä houkutellaan kuvaamaan seksuaalisia kuvia ja tekoja tai tekemään rikoksia.

– Puhutaan verkossa tapahtuvasta saalistamisesta. Joku voi ajatella että se ei ole niin paha kuin fyysisen koskemattomuuden rikkominen. Tutkimusten mukaan se voi olla jopa haitallisempaa. Olet lähettänyt kuvia, et tiedä missä kuvat on, saadaanko niitä pois, tulevatko ne joskus vielä vastaan. Se aiheuttaa valtavaa pelkoa ja häpeää, kun et tiedä kenellä kuvat ovat. Nämä asiat pitää ottaa vakavasti ja järjestää psyykkistä tukea lapselle tai nuorelle ja koko perheelle.

Tekoäly pahentaa digitaalista väkivaltaa.

– Tekoälyavusteinen väkivalta on esimerkiksi sitä, että voi sovelluksella muokata ihmisen alasti tai tuottaa ikäviä videoita. Teko voi lähteä mitättömästä läpästä koululuokan someryhmässä, mutta tässä ollaan vaarallisilla vesillä. Kuinka paljon teko vaurioittaa sitä nuorta, jonka näköiseksi kuva tai video on tehty, vaikka se ei oikeasti olekaan hän?

Ala-Huikku näkee uhkakuvia tekoälyavusteisesta väkivallasta.

– Luot agentteja tekoälylle, yksi tilaa jollekin koko ajan ruokaa hänen pankkitiedoillaan, toinen agentti kaivaa internetistä kaiken mahdollisen tiedon henkilöstä. Häntä pommitetaan monesta suunnasta tekoälyn avulla ja tekijä ei aina joudu vastuuseen. Nyt alkaa vasta konkretisoitua mitä kaikkea digitaalinen väkivalta voi olla.

Tekijän on mahdollista lopettaa väkivallan käyttö sen kaikissa muodoissa. Siihen tarvitaan sisäinen tai ulkoinen motivaatio. Ulkoinen motivaatio on esimerkiksi, jos puoliso uhkaa lähteä, jos asiat eivät muutu, tai viranomainen puuttuu tilanteeseen vaikka lastensuojelun kautta. Myös sisäinen motiivi tarvitaan.

– Täytyy tunnistaa käyttäneensä väkivaltaa ja ottaa vastuu siitä. Sitten herää ymmärrys, että väkivalta ei ole koskaan kokijan syytä. Väkivallan käyttö on tekijän valinta, hän voi valita siinä hetkessä toisin. Ihan sama kuinka paljon toinen provosoi, häneen ei silti voi käyttää väkivaltaa. Motiivilla on suuri vaikutus tuleeko väkivallan käyttö loppumaan hetkellisesti tai kokonaan. Se loppuu, kun ajattelee, ettei enää halua käyttää väkivaltaa eikä satuttaa muita.

Ala-Huikku toivoo, että lähisuhdeväkivallan kanssa käy kuten nuorten alkoholinkäytön, se vähenee. Jotta niin käy, kipeistäkin asioista on puhuttava ja muutoksia tehtävä.

– Kaikki lähtee perheen vuorovaikutuksesta. Miten opetetaan lapselle vuorovaikutusta ja turvallista, rakentavaa riitelyä. Väkivalta ei siihen kuulu. Jotta tekijä voi alkaa muuttaa omaa toimintaansa, hänen on oltava valmis tunnistamaan ja tunnustamaan aggressio itsessään ja se vahingoittaako se muita.

Myös asenteiden on muututtava.

– Ollaan vielä kovin alkutekijöissä asennemuutoksen suhteen mitä tulee väkivaltaan. Nuoret eivät käytä alkoholia niin paljon kuin ennen, mutta kun ajattelee miten pitkään asennemuutostyötä ja päihdehaittojen esiintuomista piti tehdä, että se tapahtui, ehkä väkivallan suhteen olla aika samassa tilanteessa nyt. Pitkäjänteinen työ on vasta alussa, jotta viesti väkivallan haitoista menee nuorille ja joskus heidän lapsilleen, sanoo Ala-Huikku.