Juha tekee unelmiensa työtä

Katja Rantatulkkila

Ei tullut pojasta maanviljelijää, vaikka palo alalle oli suuri. Eikä insinööriä, vaikka puutekniikan insinööriopintoihin lähtikin. Hänestä tuli näyttelijä. Kuinka tässä niin pääsi käymään? Aloitetaanpa tarina alusta.

– Jo Kirkon ala-asteella (nyk. Paulaharjun koulu) olin innokas esiintyjä. Tykkäsin laulaa ja esittää kaikenlaista, keksin pieniä esityksiä tai kopioin telkkarista nähtyjä. En ollut kuitenkaan mikään luokan pelle, mutta rohkea esiintyjä.

Lukiossa palo esiintymiseen nousi uudelle tasolle, kun äidinkielen opettaja Leena Tuuri ehdotti Pullille, että tämä menisi mukaan Pitkämön kesäteatteriin.

– Sain pääroolin Laulu tulipunaisesta kukasta -näytelmässä. Pitkämön jälkeen olin mukana Teatteri Kajon Pikku-Pietarin pihassa Kauhajoella. Se taisi olla ylioppilaskesäni, vuonna 1998 ylioppilaaksi kirjoittanut Pulli tämmää aikajanaa.

Säkylässä käydyn armeijan jälkeen Pullin tie vei Kuopioon insinööriopintoihin. Siellä hän sanojensa mukaan ajautui kaupunginteatteriin. Hän sai pieniä rooleja ja oli musikaalien ensemblessä eli taustanäyttelijänä, -laulajana ja -tanssijana. Hän oli mukana myös ylioppilasteatterissa.

– Jossakin vaiheessa alkoi vaan varmistua, että teatterimaailma on minua varten. Insinööriopinnot siinä vähän kärsivät, Pulli naurahtaa muistoille.

Hän oli toki hakenut teatterikorkeaan, mutta ovet eivät avautuneet parikymppiselle. Vasta kolmenkympin korvilla hän oli sanojensa mukaan riittävän kypsä alalle ja läpäisi kokeet neljännellä yrittämällä.

– En nuorempana tiennyt, mitä ne (teatterikorkeassa) haluaa. Itselle näyttelijän työ oli haave nuoresta pitäen. Olen kuitenkin oivaltanut, että parikymmpisenä en olisi ollut valmis näyttelijäksi. Silloin tavoittelemani haave ei ollut realistinen. Minun piti hetken aikaa kypsyä ihmisenä, Pulli arvoi.

Hän sanoo tehneensä elämänsä aikana useita niin sanottuja sivurooleja, mutta täysin pienten roolien mieheksi hän ei ole jäänyt.

Pulli on alkanut nousta tunnettujen kasvojen joukkoon: hänellä on teattereissa useita projekteja käynnissä yhtä aikaa ja hän alkaa olla myös televisiosta tuttu.

Pulli näytteli esimerkiksiYlen Joulukalenterissa tanskalaista vaihto-opiskelijaa Nisse-tonttua vuonna 2019. Hänellä on ollut rooleja myös HasBeen-draamasarjassa, komediassa Huonot naiset ja televisiosarjoissa Poromafia ja Harjunpää. Ylen Areenasta löytyy Etsijät-komediasarja, jonka molemmissa kausissa Pulli on mukana.

Pulli valittiin Näyttelijäliiton jäsenäänestyksessä vuoden teatterinäyttelijäksi keväällä 2025 esityksestä Murha kahdelle. Se on helsinkiläisen Musiikkiteatteri Kapsäkin ja turkulaisen Linnateatterin yhteistuotanto, jossa Pulli esittää useita nopeasti vaihtuvia rooleja.

– Minulla on yhteensä 11 roolia, joista useaa näyttelen myös yhtä aikaa. Lisäksi harjoittelin pianosäestystä yli puolen vuoden ajan joka päivä parin kolmen tunnin ajan, että pystyin säestämään itse esityksen laulut. Se oli valtava työ. Olen kiertänyt näytelmän kanssa eri puolilla Suomea, Pulli kertoo ja lisää, että uutta projektia pukkaa taas.

Kun häneltä kysyy, mikä on merkittävin työkeikka, Murha kahdelle -näytelmän edelle nousee kuitenkin Mikkelin kaupunginteatterissa tehty Cahrlie Chaplinin luoma satiirinen Diktaattori.

– Teimme sen ensi kertaa Suomessa näyttämölle ja minulla oli siinä iso kaksoispäärooli. Näyttelin Adenoid Hynkeliä, joka siis parodioi Hitleriä, ja toinen roolini oli juutalaisena parturina. Tämä oli hieno herätys siitä, miten iso vastuu ison roolin kuljettamisessa on koko näytelmän kannalta.

Pohjalaisittain merkittävä teos Pullin lähimenneisyydessä on ollut Lapua 1976 -elokuva, jossa hän esitti palopäällikköä.

– Lapua-elokuva on hyvä esimerkki siitä, mitä paikallisesti voidaan saada aikaan. Tekijät laittoivat omaa rahaa elokuvaan ja lisäksi iso joukko harrastajanäyttelijöitä ja paikallisia oli mukana projektissa. Ihailen sitä yhteistyötä.

Pullin kanssa elokuvassa oli mukana muitakin pohjalaislähtöisiä ammattinäyttelijöitä. Yksi heistä oli Hannu-Pekka Björkman, jota Pulli sanoo arvostavansa näyttelijänä suuresti.

– Seuraan hänen työskentelyään ihaillen. Toinen näyttelijä on Pirjo Lonka, joka tekee hienoa työtä. Tänä päivänä naisnäyttelijät ja -ohjaajat ovat nousseet esille. On mahtavaa, että naisnäkökulmakin tulee alalla esille, Pulli pohtii.

– Arvostan tosi monen kollegan tekemistä ja työtä. Myös nuorten kollegojen. Nuorissa on jollakin tapaa tulevaisuus. Pitää itsekin muistaa, ettei kangistu omiin kaavoihin, näyttelijä kommentoi nuorten tuomaa tuulahdusta alalle.

Pulli asuu Helsingissä ja perheeseen kuuluvat 3- ja 5-vuotiaat lapset. Ruuhkavuodet ovat aiheuttaneet sen, että esimerkiksi Pullin vapaa-ajan teatterissakäynnit toisten esityksissä on vähentynyt. Toisaalta hän pyrkii näkemään kollegojen esityksiä mahdollisuuksien mukaan.

Omia töitä tuntuu piisaavan. Syyskuun alkupäivinä ensi-iltaan on tulossa Samuli Valkaman ohjaama elokuva Presidentin kyyditys, jossa Pullilla on poliisin rooli. Hän oli vastikään promoamassa elokuvaa Vaasassa. Päärooleissa ovat muun muassa Elias Salonen, Aku Sipola, Jussi Vatanen, Pertti Sveholm ja Riitta Havukainen.

– Tarina on tositapahtumiin perustuva, mutta samalla osin fiktiivinen. Vuonna 1930 ryyppyillan aikana joukkoupseereita päättää kaapata Suomen ensimmäisen presidentin, eläkkeellä olevan K. J. Ståhlbergin. Uppiniskainen presidentin vaimo Ester Ståhlberg änkeää muiluttajien samaan kyytiin. Alkaa uskomaton matka halki Suomen. Tarina on pääpiirteittäin tosi, mutta esimerkiksi kohdat, joita ei tiedetä, on täytetty fiktiivisellä tarinalla. Tarina kertoo, että vieläkään ei tiedetä, mikä kyydityksessä oli totta ja mikä ei, Pulli kertaa.

– Syyskuussa alkavat myös Murha kahdelle -näytökset Helsingissä ja Gutenberg-musikaalin tekeminen. Musikaalia viedään kiertueelle Suomessa.

Kun työkuviot toivat Pullin Pohjanmaalle, hän piipahti vanhempiensa luona parin päivän ajan.

– Harmi, kun en etukäteen tiennyt, että täällä on markkinat, olisin käynyt siellä, Pulli harmitteli markkinoiden aattona.

Kurikalla on yhä painava merkitys miehen elämässä, vaikka esimerkiksi murteella puhuminen on jäänyt – mutta onnistuu tarvittaessa, kuten Lapua-elokuvassakin.

– Minulle kurikkalaisuus on tietynlaista eteläpohjalaista kunnianhimoa ja periksiantamattomuutta. Se ehkä näkyy omassa elämässä näyttelijäntyön pitkäaikaisen haaveen toteuttamisessa. Se oli hankalaa ja vaati pitkäaikaista työtä.

Teatterikorkean pääsykokeista tippumisten jälkeen Pulli mietti tarkoin, mitä on tehtävissä, mitä tehtävässä haetaan ja vaaditaan.

– Purin onnistumiset ja epäonnistumiset atomeiksi ja katsoin, mitä palaset ovat. Niiden perusteella tein suunnitelman tullakseni paremmaksi.